Pitäisi kyllä kostaa, ennenkuin se luuska heittää veivinsä. (huomaan että kirjoittaessani tätä blogia vanhat muistot nousevat pintaan ja tulen vihaiseksi). Virpi on sitä mieltä, että minun pitäisi vaan unohtaa ja antaa auringon laskea vihani ylle. Virpi on niin lempeä ja kaunissieluinen, ei kanna kaunaa eikä ajattele pahaa niistäkään, jotka ovat loukanneet. Miten löytäisi itsestään tuollaisen tyyneyden ja kyvyn nousta pahuuden yläpuolelle? En kenties ole tarpeeksi hyvä ihminen. Suunnittelemme Joulua, minä leivon ja laitan meillä Joulun. Virpi ei ole sitä tyyppiä, joka viihtyisi hellan äärellä. Teen myös Joulusiivouksen ja koristelut. Olemme oikeastaan molemmat jouluihmisiä. Ostan Virpille aina paljon lahjoja. Yleensä Virpi ei anna minulle lahjaa, hänellähän ei ole juuri rahaa, koska hän on ihan kotona vaan. Vaan paras lahjanihan onkin hänen olemassolonsa. Kosto on saavuttanut jo käytännön suunnitelmatason. Virpi ei hyväksy tätä. Äitinihän on laitoksessa. Tästä saan puolestani syytöksiä sisaruksiltani. Olisi kuulemma pitänyt hoitaa sitä katkeraa vanhaa luuskaa kotona, siis minun. Heillähän on perheet ja minulla ei kuulemma muuta kuin aikaa. Kostosuunnitelmani on sellainen, että menen vierailulle, siellähän se äitini nyt makaa puolestaan kusisissa vaipoissa, repäisen vaipan haarovälistä, läiskin sillä päin naamaansa. Huudan että Saatanan kusiperse. Äidilläni on kylläkin huonetoveri. Että mitäköhän hän tästä tuumaisi.