Olen vihdoinkin päättänyt puhdistauta kaikista tahroista, joita kantamani syyllisyys ja häpeä on sieluuni maalannut raskain pensselinvedoin. Tänään ymmärsin vihdoinkin, kovan henkisen koulun käytyäni, että olen rakkauden arvoinen. Olen vilpitön, puhdas Luojan valioyksilö, joka ei kosta kokemiaan vääryyksiä olemalla paha niille, jotka ovat pahoin minua pidelleet. Tunnen olevani uudesti syntynyt jopa näin marraskuussa, kuoleman kuukautena. Sisälläni on rauha ja valo, uskallan rakastaa. Haluan kertoa tarinaani Teille, jakaa sen koko polun, jonka avojaloin kuljin välittämättä haavoista jalkapohjissani, välittämättä kivistä joita heititte minua kohti. Solvauksista, jotka sivalsivat haavoja sieluuni. Minä en ehkä kerro teille pahuudesta, sillä haluan kertoa Rakkaudesta. Uskon, että hyvyys tarttuu, se leviää kuin kulkutauti, niinkuin pahuuskin. Kertomalla Teille rakkaudestani, levitän teihin samaa hyvyyttä, mitä minussa on niin paljon, että tahdon sitä jakaa. Minä olen nyt vahva, onnellinen mies. Ilman Virpiä ja hänen pyyteetöntä rakkauttaan en olisi tässä tänään. Tämä blogi on kunnianosoitus Rakkauden parantavalle voimalle, Omistettu Virpille.